Kesävaellus: Hetta-Pallas | Päivä 4/4 - 21.6.2017
Yöllinen rapina selvisi aamulla, kun heräsimme. Ensimmäinen ihmetys oli, että onko teltan narut pettänyt, kun teltta oli valahtanut melkein meidän päiden päälle. Seuraava mietintä oli, että onko meillä vielä eväät tallella vai onko jokin elukka syönyt ne, kun yöllä niin kuului rapinaa. Yllätys ja vastaus olikin ulkona! Teltan päällä oli 5 cm lunta ja maassakin oli jonkin verran. Ja satoi räntää. Ilmankos keli tuntui niin kylmältä ehtoolla.
Roudatiin kamppeet tupaan, josta oli suurin osa porukasta jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Saimme rinkat kasattua siellä ja hetken kuivatettua telttaakin ennenkuin se laitettiin kasaan. Aamupala tehtiin myös autiotuvassa. Siinä puuroa syödessä kävi mielessä, että kuinkahan tästä vain kotiin vielä päästäänkään, kun matkaa on kuitenkin 13 km eikä yhtään huvittanut mennä ulos. Sääliksi kävi hieman ihmisiä, jotka olivat vasta aloittamassa vaellustaan.
Nammalalakurun autiotupa on suuri, johon mahtuu 20 henkilöä. Emme sään vuoksi hirveästi pihapiirissä kuljettu, mutta kaikki peruspalvelut on täälläkin. Eli käymälä, kaasuliesi, kamiina, takka ja puuvarasto. Tämä on varmaan Hannukurun kanssa suosituimpia yöpymispaikkoja reitin varrella.
Aamiaisen jälkeen aloitetiin taivaltamaan kohti Rihmakurua, jossa
syötiin vähän evästäkin. Keli Rihmakuruun asti oli jokseenkin siedettävä ja helpohko reitti
kulki tunturikoivikossa. Pienen tauon jälkeen jatkettiin matkaa ja toivottiin
ettei ilma menisi kovin pahaksi.
Rihmakurussa on uudehko kota, mutta ei muita palveluja puiden lisäksi.
Reitti oli paikkapaikoin todella vaikeakulkuista kiveltä kivelle hyppimistä. Märkyys toi myös mukanaan liukkauden, kun kivien päällä tallusteli. Onneksi reitti on todella hyvin merkitty kokonaisuudessaan puutolpilla, niin pysyttiin hyvin reitillä.
Onneksi me oltiin käyty huiputtamassa Taivaskero jo ennen reitille lähtemistä, niin saimme käppäillä suoraan lyhintä reittiä Pallakselle eikä tarvinnut harmitella, kun ei nähty maisemia.
Meillä oli hotellista huone varattuna valmiiksi. Oli pikkuisen hienoa
viedä märät vaatteet kuivamaan ja mennä juomaan yksi huurteinen hotellin
baariin. Tämän jälkeen olikin vuorossa sauna ja illallinen. Nyt täytyy kyllä
myöntää, että sauna ja olut ei ole ikinä ollut näin maittava yhdistelmä!
Saunassa oli muitakin matkalaisia ja heillä oli ihan samanlainen fiilis kuin
minulla. Hotellin poron käristys ja lohikeitto upposivat myös aika helposti.
Uni maistui ja olo oli kerrassaan mahtava.
Teltan ovelta kuvattua aamulla - kyllähän juhannuksena pitää lunta olla! |
Roudatiin kamppeet tupaan, josta oli suurin osa porukasta jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Saimme rinkat kasattua siellä ja hetken kuivatettua telttaakin ennenkuin se laitettiin kasaan. Aamupala tehtiin myös autiotuvassa. Siinä puuroa syödessä kävi mielessä, että kuinkahan tästä vain kotiin vielä päästäänkään, kun matkaa on kuitenkin 13 km eikä yhtään huvittanut mennä ulos. Sääliksi kävi hieman ihmisiä, jotka olivat vasta aloittamassa vaellustaan.
Nammalalakurun autiotupa on suuri, johon mahtuu 20 henkilöä. Emme sään vuoksi hirveästi pihapiirissä kuljettu, mutta kaikki peruspalvelut on täälläkin. Eli käymälä, kaasuliesi, kamiina, takka ja puuvarasto. Tämä on varmaan Hannukurun kanssa suosituimpia yöpymispaikkoja reitin varrella.
Autiotuvan ikkunasta kuvattua. Kuvasta ei näekään, kuinka ulkona satoi räntää vaakatasossa |
Rihmakurussa on uudehko kota, mutta ei muita palveluja puiden lisäksi.
Matkalla 3 km päässä olevaa Rihmakurua |
Oli mukava ottaa taas hetkeksi rinkka pois selästä ja levätä |
Rihmakurun opasteet |
Rihmakurun kota |
Reitti Rihmakurusta Pallakselle kulkee lähes kokoajan avotunturissa ja
tunturien välissä. Matkalla ilma muuttui ihan kamalaksi, oli vastatuuli ja
tuulen mukana tuli jääpuikkoja. Tai jään paloja suoraan kasvoille. Oli pakko
kääntää päätä ja kulkea vähän pää kenossa, koska jääpalojen kasvoihin
iskeytyminen otti aika kipeää... Eli kiukulla pää kenossa ilman taukoja
Pallakselle siis!
Tällä reittiosuudella kävi mielessä, että toisaalta sitä voisi viettää loman
toisinkin, mutta sitten taas alkumatkan mahtavat ilmat ja maisemat korvasivat
kaiken.
Reitti oli paikkapaikoin todella vaikeakulkuista kiveltä kivelle hyppimistä. Märkyys toi myös mukanaan liukkauden, kun kivien päällä tallusteli. Onneksi reitti on todella hyvin merkitty kokonaisuudessaan puutolpilla, niin pysyttiin hyvin reitillä.
Alkutaival Rihmakurusta Pallakselle saatiin tallustella siedettävässä säässä |
Hieman maisemiakin ehti katsella ja kuvailla |
Sieltä se sadepilvi tulee... |
Jääpuikkoja alkoi satamaan vaakatasossa kasvoille noin puolessa välissä kohti Pallasta |
Sankka sumu yllätti myös matkalaiset, mitkä korkeammalle kivuttiin |
Onneksi me oltiin käyty huiputtamassa Taivaskero jo ennen reitille lähtemistä, niin saimme käppäillä suoraan lyhintä reittiä Pallakselle eikä tarvinnut harmitella, kun ei nähty maisemia.
Taivaskeron reitin ja Hetta-Pallas vaellusreitin risteyksessä alkoi jo naurattamaan |
Tältä viimeiseltä pätkältä en osaa sanoa, oliko hyvin vedenottopaikkoja,
koska koko matka meni käytännössä silmät kiinni eikä näkyvyyttä ollut kuin muutama
metri.
Näkyvyys heikkeni tunturissa nopeasti |
Enää ei ole pitkä matka ja jääpuikot kasvoillakin alkaa tuntua hieronnalta |
Sumu hälveni ja räntäsade lisääntyi, mitä lähemmäs Pallas-hotellia päästiin |
Viimeinen kilometri! |
Pallaksen opastuskyltti |
Kaunis Suomen keskikesä |
Tärkeimmät faktat Nammalakuru - Pallas väliltä:
- Päivän patikka oli meillä 13 km ja aikaa ei kulunut kuin jokunen tunti. Taukoja ei kelin vuoksi pidetty kuin Rihmakurulla
- Matka on helpohkoa tunturiylänköä, mutta keli toi mukanaan liukkauden
- Taival Rihmakurusta Taivaskeron liittymään saakka on aikamoista kivikkoa
- Huomioithan muuttuvat keliolot vaatetuksen ja varustuksen kanssa
Kommentit
Lähetä kommentti