Kesävaellus: Hetta-Pallas | Päivä 3/4 - 20.6.2017

Vaelluspäivä 3 valkeni kauniina. Teimme aamiaisen mökissä, kun kärttyisät ukot olivat lähteneet jo 5 maissa ja jättäneet jälkeensä myös kärttyisän tekstin. Olivat ilmeisesti pitäneet autiotupaa asuntonaan muutaman päivän ja olivat kärttyisiä jatkuvasta häiriöstä. Olisikohan ukkojen kannattanut hommata eräkämppä jostain muualta julkisen autiotuvan sijaan, jos halusivat olla vain rauhassa?

Aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Hannukurua, johon on 1,5 km matka. Taival oli kaunista lehtoa ja ilma oli mitä kaunein. Lämmintä 12 asteen tuntumassa ja aurinko paistoi. Ihan t-paidalla sai taivaltaa ja vastaan tuli jopa pari sammakkoa! 

Pahakurusta reitti laskeutui kuruun, joka oli vielä osittain lumen peitossa

Reitti oli helppokulkuista kaunista lehtoa

Välillä reitillä oli aikamoista kivikkoa

Kevättä ilmassa

Hannukurussa keitimme kahvit, jotka jätimme Pahakurussa vedenpuutteen vuoksi keittämättä. Söimme vähän leipää myös ja keitimme kahvit myös mukaan termariin.

Hannukuru on erittäin suosittu ja kaunis paikka. Siellä oli telttapaikkoja vaikka kuinka paljon sekä kaivo, josta sai raikasta vettä. Pihapiirissä on useita tulentekopaikkoja autiotuvan lisäksi. Alueella on myös varaussauna ja varaustupa. Kyllä täällä voisi viihtyä, mutta jos hakee yksityisyyttä ja luonnonrauhaa, niin ehkä tämä ei ole sellaiselle paras paikka. Kärttyisät ukot olivat haukkuneet jättämässään kirjoituksessa tämän paikan ihan täysin, koska täällä on niin monelle mahdollisuus majoitukseen sekä palvelut hyvin saatavilla...

Hannukuru on kaunista kangasmaastoa, jossa on monelle mahdollisuudet majoitukseen

Tulentekopaikkoja Hannukurussa oli useampia

Selkeät reittiopasteet löytyivät myös täältä

Pienen tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Suaskurua. Matka alkoi jyrkällä laskulla Hannujoen varteen ja sen ylitse. Joen ympärillä on jyrkkiä ja louhikkoisia rinteitä ja joelta noustessa ylös oli rinteessä jo mustikoiden raakoja marjoja! Aurinko oli lämmittänyt rinteen niin lämpimäksi, että mustikoilla oli siinä hyvä kasvaa.

Hannujoelta noustessa tulee vastaan erittäin jyrkkiä ja louhikkoisia rinteitä

Mustikoiden "raakileita" oli lämpimässä rinteessä ihan punaisena

Suastunturille kipuamista

Suastunturin päältä aletaan taas laskeutumaan kuusi- ja koivumetsän kätköihin Suaskurun kodalle. Kota oli kaunis paikka, jossa törmäsimme retken ainoaan hyttyseen. Voisin kuvitella tämän paikan olevan kesemmällä aikamoinen hyttysrysä. Teimme Suaskurussa lounaan ja keräilimme voimia edessä olevan Lumikeron huiputukseen. Reitti näkyi mutkittelevan jo kaukaa Suastunturilta, joten osasimme varautua reitin raskaimpaan nousuun.

Suastunturilta kohti Suaskurua. Edessä näkyy reitin vaativin nousu, Lumikero

Suaskurun kota

Lounaantekoa Suaskurussa

Opasteita Suaskurussa

Lumikerolle noustiin 2 eri osassa ja tämä oli reissun raskain pätkä, ainakin meille. Huipulla vaiva palkittiin, maisemat olivat kerrassaan huikeat! Ja sattui kaunis aurinkoinen ilma, niin tunturit näkyivät kaukaakin meille. Täällä tunturin päällä istuessa ja maisemaa katsoessa taas kaikki työkiireet, stressi, pakonomainen suorittaminen ym. tuntui todella turhalta ja kaukaiselta.

Suaskurusta matka jatkuu jyrkällä ja louhikkoisella nousulla

Maisemat olivat niin kauniit

Ensimmäinen osuus Lumikeron noususta , toinen vielä näkyy edessä

Maisemat olivat huikeat

 

Lumikeron huiputus oli itselleni reitin vaativin osuus

Lumikeron huipulla silmät sai levätä maisemissa. Ja miksei kroppakin kiven päällä istuessa

Lepotauon jälkeen matka jatkui laskeutuen Lumikurua kohti. Reitti näkyi useiden kilometrin päähän luikertelevana matona ja oli reitti helppokulkuista, jos ei kivistä louhikkoa lasketa. Melkein jokaisen askeleen kohdalla kuitenkin pitää varoa ja katsoa, mihin sitä astuu ettei vain nilkka meni nurin. 

 

Matka jatkuu

Ja sielu lepää maisemissa

Reitti näkyi kauas

Matkalla on myös paliskuntien välinen poroaita, josta pääsee helposti yli. Maisemat olivat karut, mutta kauniit. Janilla meinasi nälkäkiukku yllättää, niin istahdettiin tunturin rinteelle hetkeksi nauttimaan suklaata. Hymy palasi aika nopeasti miehen kasvoille, kun sai vähän snickersiä.

Paliskuntien välinen poroaita

Snickers auttoi jatkamaan matkaa hyvillä mielin

 

Reitti näkyi kauas

Reitti Montellin majalle oli helpohkoa tunturiylänköä. Maisemat olivat edelleen upeat. Tuntureilla näkyi kauniisti lunta. Virtaavia jokia tällä Suaskurun ja Montellin majan välissä ei ole oikeastaan kuin 1.

Kohti Montellin majaa

Muista nautiskella, levätä ja katsella maisemia rauhassa vaelluksen lomassa

Montellin maja näkyi aika kauas tunturiin. Meinasimme jäädä tähän yöksi, mutta sitten ajateltiin, että jaksetaan vielä 1,2 km, niin se on pois viimeiseltä retkipäivältä. Ilma tuntui jotenkin todella kylmältä ja lämmittelimme juomalla lämmin kupit lepäilyn lomassa.

Montellinmaja näkyi kauas tunturiin

Opasteet Montellinmajalla

Montellin majalle pääsee myös Vuontispirtiltä. Täällä on porokämppä, käymälä ja puuvarasto. Montellin maja on pieni porokämppä, jossa on 4 hengelle laveri yöpymiseen. Tämä on myös poromiesten käytössä oleva paikka. Majalla oli tyttöporukka tullut Vuontispirtin suunnalta ja heillä oli ajatus telttailla tässä muutaman päivän ajan.

Montellinmaja on kaunis pieni porokämppä laaksossa

Ilma tuntui kylmältä, vaikka aurinko paistoi kauniisti

Nammalakuru

Pääsimme Nammalakuruun 21 maissa illalla ja edelleen ilma tuntui todella kolealta. Ajateltiin, että se varmaan johtuu väsymyksestä ja nälästä. Laitettiin teltta pystyyn, iltapalan tekoon ja nukkumaan. Yöllä heräilin monta kertaa miettimään ja katselemaan, että mikä eläin rapisuttaa meidän rinkkoja ja syö eväät. Mitään ei näkynyt, mutta rapina vain kuului. Yllätys odottikin seuraavana aamuna, kun heräsimme.

Opasteita Nammalakurussa

Nammalakurun autio- ja varaustupa

Trangian kanssa taiteilua

Tärkeimmät faktat Pahakuru - Nammalakuru väliltä:

• Kolmannen päivän kuljettu matka oli yhteensä reilu 15 km. Aikaa tähän kului koko päivä. Lumikeron nousu otti oman aikansa ja maisemien ihailulle kannattaa varata aikaa
• Hannukuru on erittäin hyvä yöpymispaikka palveluineen, mutta jos olet hiljaisuutta ja luonnonrauhaa etsimässä, niin tämä ei ole ehkä sinun paikkasi yöpyä. Hannukuru on luultavasti koko reitin suosituin yöpymispaikka
• Suaskuru on kaunis paikka, mutta siellä ei ole autiotupaa, pelkkä kota
• Räkkäaikana Suaskuru voi olla aikamoinen hyttysrysä
• Suaskurun vedenottopaikka on varmaan haasteellinen kuivana kautena
• Suaskurun ja Montellin majan välillä on heikosti vedenottopaikkoja. Huomioithan tämän retken suunnittelussa
• Nousu Lumikerolle vaatii voimia. Nousu palkitsee maisemilla, mutta meidän mielestä se on koko reitin vaativin nousu
• Matka Montellin majalle on helppokulkuista tunturiylänköä
• Montellin maja on idyllinen paikka yöpymiseen; kamiinaa siellä ei ole vaan pelkkä "piisi" eli avotakka
• Matka Montellin Majalta Nammalakuruun on nopeastikuljettavissa, tasainen pätkä

Siirry viimeiseen päivään