Nurmon Eräjormat

Yöllinen rapina selvisi aamulla, kun heräsimme. Ensimmäinen ihmetys oli, että onko teltan narut pettänyt, kun teltta oli valahtanut melkein meidän päiden päälle. Seuraava mietintä oli, että onko meillä vielä eväät tallella vai onko jokin elukka syönyt ne, kun yöllä niin kuului rapinaa. Yllätys ja vastaus olikin ulkona! Teltan päällä oli 5 cm lunta ja maassakin oli jonkin verran. Ja satoi räntää. Ilmankos keli tuntui niin kylmältä ehtoolla. Teltan ovelta kuvattua aamulla - kyllähän juhannuksena pitää lunta olla! Roudatiin kamppeet tupaan, josta oli suurin osa porukasta jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Saimme rinkat kasattua siellä ja hetken kuivatettua telttaakin ennenkuin se laitettiin kasaan. Aamupala tehtiin myös autiotuvassa. Siinä puuroa syödessä kävi mielessä, että kuinkahan tästä vain kotiin vielä päästäänkään, kun matkaa on kuitenkin 13 km eikä yhtään huvittanut mennä ulos.  Sääliksi kävi hieman ihmisiä, jotka olivat vasta aloittamassa vaellustaan. Nammalalakurun autiotup

Vaelluspäivä 3 valkeni kauniina. Teimme aamiaisen mökissä, kun kärttyisät ukot olivat lähteneet jo 5 maissa ja jättäneet jälkeensä myös kärttyisän tekstin. Olivat ilmeisesti pitäneet autiotupaa asuntonaan muutaman päivän ja olivat kärttyisiä jatkuvasta häiriöstä. Olisikohan ukkojen kannattanut hommata eräkämppä jostain muualta julkisen autiotuvan sijaan, jos halusivat olla vain rauhassa? Aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Hannukurua, johon on 1,5 km matka. Taival oli kaunista lehtoa ja ilma oli mitä kaunein. Lämmintä 12 asteen tuntumassa ja aurinko paistoi. Ihan t-paidalla sai taivaltaa ja vastaan tuli jopa pari sammakkoa!  Pahakurusta reitti laskeutui kuruun, joka oli vielä osittain lumen peitossa

Yö nukuttiin hyvin sateen ropinaa kuunnellen (eli ei nukuttu vaan kuunneltiin sitä ropinaa...). Aamulla tai paremminkin aamupäivällä sitten olikin ihan erilainen ilma, kun eilen! Aamupäivän aurinko kuivatti mukavasti teltan

Hetta-Pallas vaelluksen suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin talvella/keväällä. Tämä on meidän ensimmäinen pidempi vaelluksemme. Hetta-Pallas valittiin ensimmäiseksi vaellukseksi tuttavien suositusten perusteella ja netistä löytyvien hyvien kokemusten ja kommenttien vuoksi. Janin vanhemmat ovat vaeltaneet tämän reitin useasti molemmin päin ja he myös tätä meille suosittelivat ensimmäiseksi vaellukseksi. Ja äitiähän pitää aina uskoa. Ylläs-Pallas on myös todella paljon meidän mieleen maisemallisesti, joten valinta oli loppujen lopuksi helppo. Pallakselle saavuttiin iltapäivällä 17.6.2017 ja otettiin huone Pallas-hotellista yöpaikaksi. Iltalenkkinä ja alkuverryttelynä kierrettiin Taivaskeron kierros (kuvaus tulossa). Taivaskeron huipulta näkymät Pallas-hotellin ja luontokeskuksen suuntaan

~Olemme ostaneet kaikki varusteemme omilla rahoillamme ja mielipiteemme ovat täysin rehellisiä omaan kokemukseemme perustuvia ~   Vaelluskengät ovat ehkä kaikista tärkein varusteemme. Ne saa oikeastaan maksaa mitä maksaa, kuhan ne vain on hyvät. Sinnun kengät on ostettu vuonna 2014 eli ne alkaa olemaan jo aikalailla hyvin sisäänajetut. Merkiltään ne on AKU, malli Transalpina Gore-tex 343, jota ei varmaan enää valmisteta. Ainakaan AKUn omilta sivuilta näitä kenkiä ei enää löytynyt ( https://www.aku.it/en ). Nämä on kyllä olleet oikein hyvä ostos! Kengistä ei huomaa käytön jälkiä kuin liasta, vaikka niillä on ainakin 1 000 km talsittu. Pohjat pitää todella hyvin märälläkin kivikolla ja kenkä tukee juuri sopivasti nilkkaa. Vaikka kengissä on Gore-tex kalvo, ne hengittävät todella hyvin. Ne pitää veden ulkopuolella esimerkiksi lutakoissa ja matalien jokien ylityksissä. Vaikka AKU onkin italialainen yritys, niin lesti sopii suomalaiseen jalkaan hyvin. Yhtään rakkoa ei näillä kengillä ol

Talvilomalla 2019 lähdettiin käymään päiväretkellä Riisitunturilla. Ollaan joskus aiemmin kierretty reilu 4 km pituinen Riisin rääpäsy, mutta nyt ajateltiin kiertää pidempi vajaa 11 km pituinen Riisin rietas. Jos oltaisiin luettu kunnolla Luontoon.fi sivuja, niin oltaisiin hoksattu, että Riisin rietas ei ole talvikunnossapidetty reitti... Mutta Eräjormat selvisi hengissä kuitenkin! Lähdettiin matkaan aamusta, päivä oli mitä kaunein! Lähdettiin Riisin parkkipaikalta reitille täynnä tarmoa ja intoa. Riisitunturin huipulle reitti oli hyvin kuljettu ja tampattu, joten jätettiin lumikengät autoon siinä uskossa, että koko reitti olisi hyvin kuljettavissa. Riisitunturin lähtöpiste

Pieni Karhunkierros on meille tuttu kesäajalta, mutta nyt pääsimme tutustumaan tähän 12 kilometrin rengasreittiin ensimmäistä kertaa talvisaikaan. Aamulla oli -20 pakkasta, mutta 10 maissa lähdettiin ajamaan Rukalta kohti Juumaa. Päivä oli todella kaunis ja aurinkoinen. Lähdettiin matkaan Juuman Basecampista eväsrepun kanssa. Pieni Karhunkierros on suosittu myös talvella, joten jätimme suosista lumikengät pois. Lunta oli lähes metri, mutta polku oli hyvin tallattu jo kävelemällä. Sulan maan aikaan reitti on merkattu vihreillä maalimerkeillä, mutta talvisaikaan merkkeinä toimii puiset tolpat. Reittiä oli myös helppo seurata kävelyuraa pitkin. Ensimmäisellä etapilla Myllykoskella seurailimme aikamme koskikarojen elämää, kävivät välillä uimassa ja taas kyhjöttivät joen törmällä. Myllykoskelta kuvattua