Kesävaellus: Hetta-Pallas | Päivä 2/4 - 19.6.2017

Yö nukuttiin hyvin sateen ropinaa kuunnellen (eli ei nukuttu vaan kuunneltiin sitä ropinaa...). Aamulla tai paremminkin aamupäivällä sitten olikin ihan erilainen ilma, kun eilen!

Aamupäivän aurinko kuivatti mukavasti teltan

Tehtiin aamutoimet kaikessa rauhassa 10 kuukkelin avustuksella. Aurinkokin alkoi paistamaan ja teltta kuivui mukavasti. Koko yön satoikin hiljakseltaan, niin pieni auringonpaiste ei tehnyt pahaa teltalle ennen sen kasaamista. Aamiainen käytiin tekemässä autiotuvassa, kun sen valloittajat olivat jatkaneet matkaa aiemmin jo. Oli mukava laittaa kuivat ja lämpimät vaatteet päälle. 

Pyhäkeron autiotupa auringon paisteessa

Puolen päivän maissa lähdettiinkin sitten taittamaan päivän urakkaa, ensimmäisenä etappina Sioskuru 8 km päässä.

Reitillä on hyvät opasteet

Matka alkoi loivalla nousulla kohti Pyhäkeroa. 

Poroja tunturikoivikossa

Pieni lepotauko pitkän ja loivan nousun lomassa

Nousua Pyhäkeroa kohti

Taaksepäin kuvattua noususta Pyhäkeron autiotuvalta Pyhäkerolle

Reitti oli selkeä, mutta tosi kulunut ja hankalakulkuinen välillä kivien vuoksi. Olimme aamulla keittäneet termospulloon valmiiksi kahvia, niin pidimme kahvi- ja eväsleipätauon Pyhäjärvellä. 

Evästauko Pyhäjärvellä

Pyhäkerolle noustessa maisemat vain paranivat. Selkeän sään ansiosta Käsivarren suurtunturit näkyivät meille. Oli jännän näköistä, kun toisella puolella tunturia oli mustat pilvet sekä satoi vettä ja taas toisella puolella paistoi aurinko. 

Pyhäkeron puolella tunturia satoi

Ja toisella puolella oli selkeä sää

Pyhäkeron huipulla

Pyhäkerolta laskeuduttiin kivikkoista reittiä Sioskurun varaus- ja autiotuvalle. 

Taas sai katsoa jakoihinsa, ettei nilkka nyrjähdä kivikossa

Laskeva reitti Sioskuruun näkyi tunturista luikertelevana matona kauas

Lunta näkyi paikkapaikoin, varsinkin korkeammalla tunturissa

Märkyyttä oli siellä sun täällä, kun lumet sulivat tunturista 

Autio- ja varaustupa olivat samassa rakennuksessa, toinen puoli oli avoin 16 hengen autiotupa ja toinen oli taas 8 hengen varaustupa. Pihapiirissä oli myös ekopiste ja vessa. Ihan varaustuvan vieressä menee joki, josta saa raikasta juomavettä. 

Sioskurun autio-ja varaustupa

Selkeät opasteet olivat pihassa

Ihan tuvan tuntumassa oli virtaava joki, josta sai raikasta juomavettä

Teimme täällä lounaan kaikessa rauhassa tuvan terassilla. Autiotuvassa oli useampi matkalainen, jotka jäivät yöksi, niin me nautimme kauniista ulkoilmasta lounasta syöden.

Lounaalla kauniissa ulkoilmassa

Energiataso ja keli oli kohdallaan, niin päätimme jatkaa lounaan jälkeen patikkaa kohti 12 kilometrin päässä olevaa Pahakurua.

Reitti oli helpohkoa tunturiylänköä, mutta kivikot ja valuvat sulamisvedet aiheuttivat välillä haasteita

Patikka Pahakurulle oli kivistä, mutta muuten helpohkoa ja tasaista ylänköä. Parin kilometrin matkan jälkeen Sioskurulta reitiltä pääsee myös Tappurin autiotuvalle. Tämä pisto Tappurin autiotuvalle on kilometrin mittainen. Me jätimme tämän piston tekemättä ja jatkoimme matkaa kohti Pahakurua. 

Parin kilometrin päästä Sioskurulta tulee haara, josta pääsee halutessaan Tappurin autiotuvalle

Tässä  kohtaa meidän kulkua seurasi jokunen poro muutaman kilometrin ajan. Kapustarinnat ilmoittivat olostaan ”kviik"-äänillään. Ilma oli täydellinen patikointiin ja maisemat olivat äärimmäisen kauniit ja karut. Olo oli varsin rauhallinen ja tyytyväinen. Tämän olotilan vuoksi kannattaa reissata 1 000 km, että pääsee kävelemään 60 km. Sateenkaarikin näyttäytyi meille tunturissa matkalla kohti Pahakurua.

Muista täyttää vesipullot aina, kun löytyy hyvä virtaava joki!

Nautiskelua ja lepäilyä matkan varrella

Tallustelua tunturiylängöllä

Lunta tuli vastaan aina välillä

Sinnun aarre sateenkaaren päässä

Pääsimme perille Pahakuruun 22:00 maissa, jaloissa alkoi tuntumaan yli 20 km patikka ja oli mukava saada rinkkakin pois selästä. Pahakurun autiotuvan oli vallannut 3 todella kärttyistä ukkoa, jotka olivat lukinneet oven sisältä päin. Huusivat meille vain lukitun oven takaa, että meidän pitää antaa heidän nukkua rauhassa. No, mehän annoimme heidän nukkua rauhassa ja menimme etsimään teltalle paikkaa.

Pahakurun autiotupa näkyy kauas tunturiylängölle saakka

Telttapaikka löytyi aika helposti autiotuvan tulipaikan läheisyydestä. Näkymänä kaunis kuru edessä. Valitettavasti tämän autiotuvan vesipiste oli tosi kaukana, niin vähän säännöstelemällä käytimme vettä. Onneksi meillä oli kaikki vesipullot melkein täynnä. Neuvona, että vesipullot kannattaa täyttää aina kun mahdollista ja kannattaa olla vähän extra-pulloja mukanakin.

Teltalle löytyi paikka kurun äärestä

Pahakurun autiotupa, joka oli vallannut 3 kärttyistä ukkoa

Teimme iltapalan nuotiopaikalla ja ihailimme kurun toisella puolella kukkuvaa käkeä. Menimme nukkumaan väsyneinä vatsat täynnä. Tällä leiripaikalla on siis autiotupa, ekopiste ja vessa. Vesipiste on kauempana, mutta me emme siellä käyneet ollenkaan, vaan käytimme veden mukana olevista pulloista. Autiotupa sijaitsee avotunturissa, joten tuulisella kelillä kannattaa varautua.

Iltapalaksi makkaraa

Puolessa välissä ollaan!

Tärkeimmät faktat Pyhäkero - Pahakuru väliltä: 

• Meidän taival toisena päivänä oli noin 20 km ja aikaa kului koko päivä (12:00 - 22:00)
• Reitti tällä välillä on helpohkoa tunturiylänköä, mutta taas kulunut reitti kivineen ja tunturipuroineen tuo oman haasteensa taivaltamiseen
• Vaativin osuus on Pyhäkeron nousu
• Halutessaan reitiltä voi poiketa Tappurin autiotuvalle, jos ei halua jäädä Sioskuruun tai taivaltaa Pahakuruun saakka
• Sioskurussa on hyvin kaikki palvelut saatavilla (raikas vesi, käymälä, autiotupa, ekopiste)
• Pahakuru on avotunturissa, joten tuulisella säällä siellä voi olla hieman tympeää
• Pahakurussa ei ole raikasta vettä saatavilla. Lähde on noin puolen kilometrin päässä autiotuvalta
• Tarkista aina luontoon.fi-sivuston päivitykset vedestä ja sen käyttämisestä. Tällä hetkellä Pahakurussa suositellaan lähdevedenkin keittämistä tai puhdistamista ennen käyttöä

Siirry seuraavaan päivään