Talviretkeilyä läskipyörillä: Syötteen Ahmatuvalle munkkikahville | 20.3.2020

Syötteen Ahmatuvan itseleivotut munkit houkuttelivat meidät pyöräilemään sinne. Päivä oli todella kaunis ja reitit ihan täydellisessä kunnossa. Lähdimme aamusta taas liikenteeseen ja reitti lähtee Syötteen luontokeskuskselta. Ensin lasketaan pitkästi ja loivasti Annintuvalle ja siitä ohitse, niin talvireitti jatkuu sillan jälkeen oikealle.

Reittimme kulki luontokeskukselta Annintuvalle - Koiratuvan risteyksen ohitse vähän eteenpäin - vasemmalle kohti Ahmatupaa - Ahmatuvalta takaisin samalla reitille. Talvireitti punaisella kuvassa.


Reitit oli mitä parhaimmassa kunnossa!

Reitillä on tosi hyvät opasteet ja joka risteyksessä on viitat, mihin reitti vie. Pyöräilimme kohti Toraslampea, jossa kävimme hiihtäen aiemmin (tarina blogissa). Parin kilometrin polkemisen jälkeen pääsisi Ahmatuvalle kiertämään myötäpäivään. Olimme saaneet vinkin pyöräilijäkaverilta aiemmin, että reitti on mukavampi polkea vastapäivään, niin jatkoimme matkaa.

Ahmatuvalle pääsee myös myötäpäivään halutessaan

Ilma oli mitä mahtavin

Polku kohti Toraslampea on tasainen ja kulkee välillä metsässä naavaisten puiden joukossa ja välillä taas aukealla suolla

Ahmatuvalle menevän risteyksen jälkeen vajaan kilometrin päästä pääsisi Koiratuvalle. Me ei sinne kuitenkaan tällä kertaa menty, kun oli niin vauhti päällä. 


Koiratuvan risteyksen opaste

Eteenpäin on opaste kohti Toraslampea

Jatkoimme matkaa ja reittimme kääntyi vasemmalle kohti Ahmatupaa vajaan kilometrin polkemisen jälkeen. 


Ahmatuvalle käännytään vasemmalle, suoraan mennöön Toraslammelle

Ahmatuvan risteys

Risteyksestä Ahmatuvalle on matkaa noin kolme kilometriä. Tämä oli koko retken vaativin osuus, koska koko 3 km on loivaa nousua. Reitti oli myös paikkapaikoin hieman pehmentynyt auringossa. Alku meni ihan mukavasti, mutta loppunousussa alkoi Sinnulla reisissä jo tuntumaan, niin piti välillä talutella pyörää ja antaa jaloille lepoa.

Nousu Ahmatuvalle kulki pääsääntöisesti naavaisessa metsikössä

Sinnu polkee puuskuttaen munkin kuvat silmissä kohti Ahmatupaa


Ahmatupa on sekä autiotupa että varaustupa. Talvella autiotuvan puolella on latukahvila, jossa nautimme munkkikahvit. Ahmatuvan pihapiirissä on myös kota, joka sijaitsee vähän alempana autiotuvasta. 

Ahmatupa on monien retkeilijöiden kohde

Ahmatuvan kota sijaitsee tuvalta vähän alempana puron varressa

Emme käyneet Ahmatuvan kodalla tällä kertaa (Ahmakota), niin laitan tähän kuvat 2017 syksyretkeltä, kun teimme evästä Ahmakodassa.
 
Ahmakota syksyllä 2017

Kota sijaitsee kurussa puron varrella

Munkkikahvien jälkeen jatkoimme matkaa. Reitti jatkuu Ahmatuvalta ensin ladun kanssa samaa matkaa, mutta erkanee omaksi talvireitiksi aika pian. Aika pian lähdön jälkeen on aikamoinen avoin suo-osuus, jossa tuuli oli pöllyttänyt reitin umpeen. Tämän osuuden jälkeen matka on melkein vain loivaa laskua, josta Sinnu nautti täysin rinnoin! Aivan mahtava lasku!

Tuuli oli pöllyttänyt reitin melkein umpeen avoimella osuudella

Upeaa metsämaisemaa

Pitkän ja loivan laskun jälkeen reitti tuli samalle polulle, josta menomatkalla jatkoimme suoraan

Laskun jälkeen tulimme samalle polulle, josta oltiin jo poljettu. Pyöräilimme takaisin Annintuvalle ja sieltä sitten taas luontokeskukselle. Luontokeskukselle oli taas pitkä ja loiva nousu Annintuvalta, niin sai siinä viimeiset hapot reisiin. Meille matkaa tuli 20,5 km meidän majoitukselta. Voidaan tätä reittiä kovasti suositella myös aloittelijoille. Ahmatuvalle nousu ja lasku voivat olla haasteellisia, jos lumi on alannut pehmentyä sohjoksi, mutta muuten reitillä ei pitäisi olla mitään, mistä ei selviäisi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 1/4 - 29.6.2019

Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 2/4 - 30.6.2019

Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 3/4 - 1.7.2019