Talviretkeilyä läskipyörillä: Syötteen Ahmatuvalle munkkikahville | 20.3.2020
Syötteen Ahmatuvan itseleivotut munkit houkuttelivat meidät pyöräilemään sinne. Päivä oli todella kaunis ja reitit ihan täydellisessä kunnossa. Lähdimme aamusta taas liikenteeseen ja reitti lähtee Syötteen luontokeskuskselta. Ensin lasketaan pitkästi ja loivasti Annintuvalle ja siitä ohitse, niin talvireitti jatkuu sillan jälkeen oikealle.
Reitillä on tosi hyvät opasteet ja joka risteyksessä on viitat, mihin reitti vie. Pyöräilimme kohti Toraslampea, jossa kävimme hiihtäen aiemmin (tarina blogissa). Parin kilometrin polkemisen jälkeen pääsisi Ahmatuvalle kiertämään myötäpäivään. Olimme saaneet vinkin pyöräilijäkaverilta aiemmin, että reitti on mukavampi polkea vastapäivään, niin jatkoimme matkaa.
Ahmatuvalle menevän risteyksen jälkeen vajaan kilometrin päästä pääsisi Koiratuvalle. Me ei sinne kuitenkaan tällä kertaa menty, kun oli niin vauhti päällä.
Jatkoimme matkaa ja reittimme kääntyi vasemmalle kohti Ahmatupaa vajaan kilometrin polkemisen jälkeen.
Risteyksestä Ahmatuvalle on matkaa noin kolme kilometriä. Tämä oli koko retken vaativin osuus, koska koko 3 km on loivaa nousua. Reitti oli myös paikkapaikoin hieman pehmentynyt auringossa. Alku meni ihan mukavasti, mutta loppunousussa alkoi Sinnulla reisissä jo tuntumaan, niin piti välillä talutella pyörää ja antaa jaloille lepoa.
Ahmatupa on sekä autiotupa että varaustupa. Talvella autiotuvan puolella on latukahvila, jossa nautimme munkkikahvit. Ahmatuvan pihapiirissä on myös kota, joka sijaitsee vähän alempana autiotuvasta.
Emme käyneet Ahmatuvan kodalla tällä kertaa (Ahmakota), niin laitan tähän kuvat 2017 syksyretkeltä, kun teimme evästä Ahmakodassa.
Munkkikahvien jälkeen jatkoimme matkaa. Reitti jatkuu Ahmatuvalta ensin ladun kanssa samaa matkaa, mutta erkanee omaksi talvireitiksi aika pian. Aika pian lähdön jälkeen on aikamoinen avoin suo-osuus, jossa tuuli oli pöllyttänyt reitin umpeen. Tämän osuuden jälkeen matka on melkein vain loivaa laskua, josta Sinnu nautti täysin rinnoin! Aivan mahtava lasku!
Laskun jälkeen tulimme samalle polulle, josta oltiin jo poljettu. Pyöräilimme takaisin Annintuvalle ja sieltä sitten taas luontokeskukselle. Luontokeskukselle oli taas pitkä ja loiva nousu Annintuvalta, niin sai siinä viimeiset hapot reisiin. Meille matkaa tuli 20,5 km meidän majoitukselta. Voidaan tätä reittiä kovasti suositella myös aloittelijoille. Ahmatuvalle nousu ja lasku voivat olla haasteellisia, jos lumi on alannut pehmentyä sohjoksi, mutta muuten reitillä ei pitäisi olla mitään, mistä ei selviäisi.
Reittimme kulki luontokeskukselta Annintuvalle - Koiratuvan risteyksen ohitse vähän eteenpäin - vasemmalle kohti Ahmatupaa - Ahmatuvalta takaisin samalla reitille. Talvireitti punaisella kuvassa. |
Reitit oli mitä parhaimmassa kunnossa! |
Reitillä on tosi hyvät opasteet ja joka risteyksessä on viitat, mihin reitti vie. Pyöräilimme kohti Toraslampea, jossa kävimme hiihtäen aiemmin (tarina blogissa). Parin kilometrin polkemisen jälkeen pääsisi Ahmatuvalle kiertämään myötäpäivään. Olimme saaneet vinkin pyöräilijäkaverilta aiemmin, että reitti on mukavampi polkea vastapäivään, niin jatkoimme matkaa.
Ahmatuvalle pääsee myös myötäpäivään halutessaan |
Ilma oli mitä mahtavin |
Polku kohti Toraslampea on tasainen ja kulkee välillä metsässä naavaisten puiden joukossa ja välillä taas aukealla suolla |
Ahmatuvalle menevän risteyksen jälkeen vajaan kilometrin päästä pääsisi Koiratuvalle. Me ei sinne kuitenkaan tällä kertaa menty, kun oli niin vauhti päällä.
Koiratuvan risteyksen opaste |
Eteenpäin on opaste kohti Toraslampea |
Jatkoimme matkaa ja reittimme kääntyi vasemmalle kohti Ahmatupaa vajaan kilometrin polkemisen jälkeen.
Ahmatuvalle käännytään vasemmalle, suoraan mennöön Toraslammelle |
Ahmatuvan risteys |
Risteyksestä Ahmatuvalle on matkaa noin kolme kilometriä. Tämä oli koko retken vaativin osuus, koska koko 3 km on loivaa nousua. Reitti oli myös paikkapaikoin hieman pehmentynyt auringossa. Alku meni ihan mukavasti, mutta loppunousussa alkoi Sinnulla reisissä jo tuntumaan, niin piti välillä talutella pyörää ja antaa jaloille lepoa.
Nousu Ahmatuvalle kulki pääsääntöisesti naavaisessa metsikössä |
Sinnu polkee puuskuttaen munkin kuvat silmissä kohti Ahmatupaa |
Ahmatupa on sekä autiotupa että varaustupa. Talvella autiotuvan puolella on latukahvila, jossa nautimme munkkikahvit. Ahmatuvan pihapiirissä on myös kota, joka sijaitsee vähän alempana autiotuvasta.
Ahmatupa on monien retkeilijöiden kohde |
Ahmatuvan kota sijaitsee tuvalta vähän alempana puron varressa |
Emme käyneet Ahmatuvan kodalla tällä kertaa (Ahmakota), niin laitan tähän kuvat 2017 syksyretkeltä, kun teimme evästä Ahmakodassa.
Ahmakota syksyllä 2017 |
Kota sijaitsee kurussa puron varrella |
Munkkikahvien jälkeen jatkoimme matkaa. Reitti jatkuu Ahmatuvalta ensin ladun kanssa samaa matkaa, mutta erkanee omaksi talvireitiksi aika pian. Aika pian lähdön jälkeen on aikamoinen avoin suo-osuus, jossa tuuli oli pöllyttänyt reitin umpeen. Tämän osuuden jälkeen matka on melkein vain loivaa laskua, josta Sinnu nautti täysin rinnoin! Aivan mahtava lasku!
Tuuli oli pöllyttänyt reitin melkein umpeen avoimella osuudella |
Upeaa metsämaisemaa |
Pitkän ja loivan laskun jälkeen reitti tuli samalle polulle, josta menomatkalla jatkoimme suoraan |
Laskun jälkeen tulimme samalle polulle, josta oltiin jo poljettu. Pyöräilimme takaisin Annintuvalle ja sieltä sitten taas luontokeskukselle. Luontokeskukselle oli taas pitkä ja loiva nousu Annintuvalta, niin sai siinä viimeiset hapot reisiin. Meille matkaa tuli 20,5 km meidän majoitukselta. Voidaan tätä reittiä kovasti suositella myös aloittelijoille. Ahmatuvalle nousu ja lasku voivat olla haasteellisia, jos lumi on alannut pehmentyä sohjoksi, mutta muuten reitillä ei pitäisi olla mitään, mistä ei selviäisi.
Kommentit
Lähetä kommentti