Pyöräretkeilyä Ilkan polulla | 31.5.2020
Mikä voi mennä pieleen, kun lähtee kokeilemaan ensimmäistä kertaa uusia pyöräretkeilyvarusteita ja kesäkuntoon laitettuja pyöriä? Ei juuri mikään, siksipä tuumattiinkin lähtiessä, että "ei kai sinne nyt mitään työkaluja tarvita". Eipä!
Ollaan talven aikana investoitu läskipyöriin erinäisiä varusteita, että päästään niillä retkeilemään niin lähimaastossa kun Pohjoisessakin. Varusteista tulee jossain kohtaa tarkempi kirjoitus Varusteet-sivulle, mutta tässä nopeasti mainittuna tekemämme hankinnat:
Molempiin pyöriin on myös päivitetty jarrut ja vaihteistot alkuperäisistä parempiin versioihin. Niin, ja tietenkin kesäkumit on alla.
Suunnitelmamme oli, että lähdetään lähimaastoon testaamaan kuinka tarakat ja sivulaukut toimivat. Pakattiin koko päiväksi eväät joukkoon ja laitettiin Janille vain sivulaukut kiinni. Suunnitelma oli pyöräillä koko päivä Ilkan polun maastossa.
Lähdimme polkemaan kotoa ja ensimmäinen etappimme oli Kivenmaan laavu. Siinä pidettiin pieni tauko ja tutkailtiin karttaa. Kivenmaan laavu on varmaan yksi Seinäjoen suosituimmista laavuista ja helppo saavuttaa monestakin suuntaa. Kivenmaan laavun luona on todella isoja kivilohkareita, joiden alkuperästä liikkuu ties minkälaista tarinaa; ovatko ne jääkauden ajalta vai kenties jättiläisen tekosia?
Polku jatkui mukavana eikä liian teknisenä eteenpäin. Pian törmäsimmekin ensimmäiseen opasteeseen "Ilkan polku". Ajelimme maalaistietä heppatallin ympäristön lävitse tietä pitkin, kunnes taas tuli uusi kyltti Ilkan polulle. Reitti on oikein hyvin merkitty ja mukavaa semi-teknistä ajettavaa. Välillä on aivan viimeisen päälle hienoa neulaspolkua ja toisaalta välillä on niin kivistä ja juurakkoista, että täytyy hypätä pyörän päältä pois. Metsät ovat vielä paikkapaikoin myös märkiä ja mutarallia saatiin harrastaa aina välillä.
Yhden mutarallipätkän jälkeen Janilla sattui pieni vahinko, kun kenkä jäi kannon ja polkimen väliin. Sitä kellahdettiin metsäpusikkoon mukkelismakkelis. Ei mitään, matka jatkui, kunnes tarakka irtosi toiselta puolelta. Huomattiin, että siitä oli tippunut yksi ruuvi... Noh, eihän me siitä lannistuttu vaan laitettiin laukut Sinnun pyörän tarakkaan kiinni ja matka jatkui taas kauniissa säässä.Ja saavuimmekin seuraavalle taukopaikalle Avuttomanmäen laavulle.
Tämä laavu oli oikein kauniissa metsässä ja hyväkuntoinen laavu. En vain yksinkertaisesti voi ymmärtää sitä, että kun tuollaisia paikkoja tehdään ihmisten iloksi, niin miksi ne pitää käydä sotkemassa? Lasin siruja siellä, paperia täällä, roskia tuolla jne. Siivoilin laavun ympäristöä hieman ja mutistin mielessäni ihmisten tyhmyydelle.
Söimme vähän evästä ja Jani soitti yhdelle kaverilleen, että tehdään siihen koukkaus ja laitetaan Janin tarakka kunnolla kiinni. Jatka matkui mahat täynnä ruisleipää ja mieli aurinkoisena, kunnes Janin pyörän tarakka irtosi toisesta kohtaa. Nyt se on enää yhdellä ruuvilla kiinni. Ja työkalujahan ei tarvittu mukana. Onneksi Sinnu oli jättänyt sivulaukkuihin sisätaskuihin ylimääräiset kantohihnat, niillä saatiin tarakka jotenkin sidottua kiinni ja risusta Jani teki sitten tapin, että pysyy alempaakin edes jotenkin paikoillaan...
Tässä kohtaa päätimme, että eiköhän meidän retki ole tältä päivältä ohi ja suuntasimme helpohkoja metsäteitä takaisin kotiin, ettei enempää mene tavarat rikki. Tarkoitushan olikin käydä testaamassa varusteita ja samalla opimme paljon tulevia retkiä ajatellen, mitä kannattaa ottaa AINA mukaan:
Ollaan talven aikana investoitu läskipyöriin erinäisiä varusteita, että päästään niillä retkeilemään niin lähimaastossa kun Pohjoisessakin. Varusteista tulee jossain kohtaa tarkempi kirjoitus Varusteet-sivulle, mutta tässä nopeasti mainittuna tekemämme hankinnat:
- Blarkburn Outpost -tarakat
- Ortlieb sivulaukut molempiin pyöriin
- Ortlieb tankolaukku
- Ortlieb kuivasäkkejä
Molempiin pyöriin on myös päivitetty jarrut ja vaihteistot alkuperäisistä parempiin versioihin. Niin, ja tietenkin kesäkumit on alla.
 |
| Retkelle uusien varusteiden kanssa, jee! |
Suunnitelmamme oli, että lähdetään lähimaastoon testaamaan kuinka tarakat ja sivulaukut toimivat. Pakattiin koko päiväksi eväät joukkoon ja laitettiin Janille vain sivulaukut kiinni. Suunnitelma oli pyöräillä koko päivä Ilkan polun maastossa.
Lähdimme polkemaan kotoa ja ensimmäinen etappimme oli Kivenmaan laavu. Siinä pidettiin pieni tauko ja tutkailtiin karttaa. Kivenmaan laavu on varmaan yksi Seinäjoen suosituimmista laavuista ja helppo saavuttaa monestakin suuntaa. Kivenmaan laavun luona on todella isoja kivilohkareita, joiden alkuperästä liikkuu ties minkälaista tarinaa; ovatko ne jääkauden ajalta vai kenties jättiläisen tekosia?
 |
| Kivenmaan laavu on kaunis ja sympaattinen paikka |
 |
| Lohkareet taustalla, olisiko ne kuitenkin jättiläisen tekosia? |
Polku jatkui mukavana eikä liian teknisenä eteenpäin. Pian törmäsimmekin ensimmäiseen opasteeseen "Ilkan polku". Ajelimme maalaistietä heppatallin ympäristön lävitse tietä pitkin, kunnes taas tuli uusi kyltti Ilkan polulle. Reitti on oikein hyvin merkitty ja mukavaa semi-teknistä ajettavaa. Välillä on aivan viimeisen päälle hienoa neulaspolkua ja toisaalta välillä on niin kivistä ja juurakkoista, että täytyy hypätä pyörän päältä pois. Metsät ovat vielä paikkapaikoin myös märkiä ja mutarallia saatiin harrastaa aina välillä.
 |
| Vasen vai oikea? Oikealle lähdettiin, kun tarkastettiin hieman reittiä puhelimesta |
 |
| Reitti oli aivan mahtavaa neulaspolkua paikkapaikoin |
 |
| Välillä oli myös vähän rapakkoa |
Yhden mutarallipätkän jälkeen Janilla sattui pieni vahinko, kun kenkä jäi kannon ja polkimen väliin. Sitä kellahdettiin metsäpusikkoon mukkelismakkelis. Ei mitään, matka jatkui, kunnes tarakka irtosi toiselta puolelta. Huomattiin, että siitä oli tippunut yksi ruuvi... Noh, eihän me siitä lannistuttu vaan laitettiin laukut Sinnun pyörän tarakkaan kiinni ja matka jatkui taas kauniissa säässä.Ja saavuimmekin seuraavalle taukopaikalle Avuttomanmäen laavulle.
Tämä laavu oli oikein kauniissa metsässä ja hyväkuntoinen laavu. En vain yksinkertaisesti voi ymmärtää sitä, että kun tuollaisia paikkoja tehdään ihmisten iloksi, niin miksi ne pitää käydä sotkemassa? Lasin siruja siellä, paperia täällä, roskia tuolla jne. Siivoilin laavun ympäristöä hieman ja mutistin mielessäni ihmisten tyhmyydelle.
 | |||
| Avuttomanmäen laavu oli kauniilla paikalla metsän keskellä |
Söimme vähän evästä ja Jani soitti yhdelle kaverilleen, että tehdään siihen koukkaus ja laitetaan Janin tarakka kunnolla kiinni. Jatka matkui mahat täynnä ruisleipää ja mieli aurinkoisena, kunnes Janin pyörän tarakka irtosi toisesta kohtaa. Nyt se on enää yhdellä ruuvilla kiinni. Ja työkalujahan ei tarvittu mukana. Onneksi Sinnu oli jättänyt sivulaukkuihin sisätaskuihin ylimääräiset kantohihnat, niillä saatiin tarakka jotenkin sidottua kiinni ja risusta Jani teki sitten tapin, että pysyy alempaakin edes jotenkin paikoillaan...
 |
| Tarakan kannakkeen ruuvi oli tippunut |
 |
| Uusi tappi löytyi luonnosta |
 |
| Onneksi sivulaukkuihin oli jätetty ylimääräiset kantohihnat, niin tarakan sai sidottua jotenkin kiinni |
Tässä kohtaa päätimme, että eiköhän meidän retki ole tältä päivältä ohi ja suuntasimme helpohkoja metsäteitä takaisin kotiin, ettei enempää mene tavarat rikki. Tarkoitushan olikin käydä testaamassa varusteita ja samalla opimme paljon tulevia retkiä ajatellen, mitä kannattaa ottaa AINA mukaan:
- Perustyökalut / multitool
- Varaosia/ruuveja
- Ylimääräisiä hihnoja
- Nippusiteitä
Kommentit
Lähetä kommentti