Kesäloma 2020 aloitettiin olemalla pari yötä Syötteellä. Saavuttiin Syötteelle lauantai-illalla ja sunnuntaina sitten oli vuorossa loman ensimmäinen pyöräretki! Pakattiin pyöriin mukaan päiväretkitavarat ja lähdettiin polkemaan Pitämävaaran lenkki.
 |
| Päiväretkitavarat mukaan ja menoksi! |
 |
| Syötteen reitit on kuvattu hyvin Syötteen päiväreitit -kartassa. Sen saa ostaa luontokeskukselta |
Lähdettiin kiertämään lenkki myötäpäivään suoraan mökiltä. Emme siis menneet luontokeskukselle, josta reitti virallisesti alkaa. Lähdimme polkemaan kohti Pikku-Syötettä ja alku oli pitkoksia, kelkkauraa ja nousua. Heti luulot pois näin alkuun Etelä-Pohjalaisilta... Nousu ei ollut oikeasti kova, mutta on siinä varmaan enemmän nousumetrejä, kun meidän Etelä-Pohjanmaan reiteillä kuukaudessa yhteensä.
 |
| Alussa oli nousua ja pitkoksia, kun lähdettiin kohti Pikku-Syötettä |
 |
| Reitti oli hyvin merkattu vaaleanpunaisilla merkeillä (kaikki Syötteen maastopyöräilyreitit on merkattu vaaleanpunaisilla merkeillä) |
 |
| Pikku-Syötteen rinteessä oli pieni porotokka laiduntamassa |
 |
| Matka jatkuu Pikku-Syötteeltä kohti Kelosyötettä |
Pikku-Syötteeltä reitti jatkuu kohti Kelosyötettä. Reitti oli mukavaa ja helppoa metsätietä (latupohja?). Hetken päästä Kelosyötteen jälkeen tuli ensimmäinen taukopaikka Mylly. Hengähdettiin hetki tässä, syötiin välipalakeksit ja kuvailtiin hieman. Mylly oli kovin kasvien peitossa eikä myllyyn päässyt sisälle tai ei viitsitty yrittää päästä, koska silta oli laho.
Jatkoimme matkaa myllyltä kohti Portinojan laavua. Matka alkoi aika teknisellä osuudella, jossa piti ihan pyörää taluttaa pätkä. Tämän kivisemmän osuuden jälkeen reitti jatkui todella mukavana polkuna. Välillä noustiin ja välillä laskettiin. Oikein maittavaa pätkää!
 |
| Myllyltä lähdettäessa tulee pätkä hieman teknisempää osuutta |
Hetken matkaa poljettua Sinnu ihmetteli, että mitä se Jani istuu maassa. Ketjut oli menneet poikki ja tietenkään varaketjuja mukana. Onneksi oli kuitenkin työkalut ketjujen korjaamiseen ja matka jatkui.
 |
| Onneksi mukana oli ketjujen korjaukseen työkalut |
Pian ketjujen korjaamisen jälkeen saavuttiin lounaspaikalle, Porttiojan laavulle. Tämä oli oikein miellyttävä laavu! Hienolla metsäisellä paikalla ja siisti paikka muutenkin. Hyttysiä oli enemmän kuin omiin tarpeisiin, mutta onneksi Thermacellin karkotin oli mukana. Se on sitten kätevä laite!
 |
| Porttiojan laavu |
 |
| Laavun ympäristössä oli myös puuvaja ja siisti vessa. Tässä olisi oikein hyvä olla yötäkin! |
 |
| Laavun vieressä virtaa Porttioja, oikein kirkasvetinen oja |
 |
| Nuotion tekoa |
 |
| Lakkoja/hilloja/suomuuraimia/valokkeja... oli todella paljon raakoina laavun ympäristössä |
Ruuaksi taiottiin erittäin monimutkainen ja vaativa annos; Knorrin makaronipussi kuivatulla jauhelihalla.
 |
| Retkillä on mukava tehdä ruoka rauhassa tulella |
Tauon ja ruokailun jälkeen Sinnulla alkoi vähän tuntumaan retki jaloissa. Mutta se ei haitannut menoa, aluksi. Porttiojan laavun jälkeen reitti on oikein mukavaa metsäistä polkua nousujen ja laskujen kanssa. Korkeuseroja on hieman enemmän ja reitti kulkee kauniissa harjumaastossa. Matkalla oli luonnon oma bikepark myös; todella vauhdikas ja kiemurteleva lasku! Oikein nauratti, kun sitä rymysi painavalla läskipyörällä alas.
Kauniiden harjumaisemien, nousujen ja laskujen jälkeen tultiin metsäautotielle, jossa oli mökkejäkin. Karttaan ei ole merkitty yhtä laavua, joka oli todella kauniilla paikalla järven rannalla. Tässä oli vain laavu, ei ollut vessaa tai muita palveluja. Laavun nimi on Huuhkanen ja se on noin 10 km päässä Portinojan laavulta. Tässä olisi voinut olla vähän kauemminkin, mutta hyttysiä oli niin paljon, että ne ajoivat liikenteeseen.
 |
| Josko tämä kartta hieman havainnollistaa, missä tämä laavu sijaitsee |
Metsäautoteiden ja latupohjien jälkeen ylitetään Syötekyläntie. Lähdettiin polkemaan suoraan Pytkyn harjua kohti. Oli aikamoinen nousu harjun päälle pitkän lenkin päälle... Tämä oli myös teknisesti aika vaativa, koska on osa Syötetunturin kierrosta ja on paljon kuljettu. Tässä olisi vielä päässyt kiertämään Pytkyn pyrähdyksenkin, mutta Sinnu oli sen verran poikki, että me mentiin suorinta reittiä mökille.
 |
| Syötekyläntien ylityksen jälkeen noustaan harjulle, maisemat ovat kauniit, mutta tarkkana saa olla, koska reitti on aika tekninen |
Harjulta laskeudutaan alas kohti Syötekeskusta. Matkalla on pitkoksia ja reitti on aika helppo loppuun saakka. Pahimpiin kohtiin on myös laitettu soraa helpottamaan kulkua.
 |
| Loppumatkasta alkoi näkymään tummia pilviä ja ukkonen jyristä |
 |
| Tupasvillat olivat kauniina tuppoina |
 |
| Pahimmat paikat on Syötteen kierroksella sorastettu |
 |
| Kieli keskellä suuta pitkoksia pitkin. Loppulomasta pitkoksetkin menivät jo paljon helpommin! |
Matkaa meille tuli 37km ja aikaa retkellä kului reilu 6h taukoineen. Tämä oli oikein kiva reitti, paljon erilaisia polkuja (pitkoksia, neulaspolkua, teknistä juurakkoa ja kivikkoa, laskuja, nousuja...), mutta ei ehkä ihan aloittelijalle suositella. Teknisesti reitti ei ole haastava, mutta laskut tuovat oman mausteensa reittiin. Jos et ole ihan vielä päässyt laskujen kanssa sinuiksi, niin reitti voi olla sinulle hieman haasteellinen.
Kommentit
Lähetä kommentti