Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 4/4 - 2.7.2019

Yöllä satoi jonkin verran eikä muita matkalaisia tullut meidän seuraksi kammiin. Molemmat nukuttiin vähän heräillen, koska kammi lämpesi todella kuumaksi kamiinalla ja hätkähdettiin välillä, että tuleeko meille kammiin seuraa vai ei ja onko meidän tavarat liian levällään. 

Aamulla noustessa meitä odotti 14 poroa ulkona. Niiden tallustamista oli mukava katsella. Aamiaisen jälkeen lähdimme aloittamaan päivän patikointiurakkaa, joka olikin perille Sulaojalle asti.

Matka Njárgoaiville oli helpohkoa tunturikoivumaastoa. Reittikuvauksessa sanotaan, että reitin varrella on muutamia tunturipuroja, ja samoin näytti GPS- laite. Tämä ei vaan pitänytkään paikkaansa, vaan matkalla on vain yksi joki ylitettävänä, Njávgoaijohka.  Kärsimme matkalla hieman veden puutteesta, koska emme tohtineet juoda kammin läheisyydessä olevaa suo-ojavettä. Joen ylitys tehtiin ilman kenkien poistamista, mutta varmaan monet ottavat kengät pois. Me pääsimme kuivin jaloin ylitse, mutta tarkkana pitää olla. Tässä joen ylityksessä täytettiin ihan kaikki vesipullot, mitä meillä oli mukana. Pidimme joen luona vähän pidemmän juomatauon, että saadaan nestetasapaino kuntoon. Joella oli mukava seurata, kun sen toisella puolella oli varmaan 300 poron tokka laiduntamassa.

Njávgoaijohka on aika syvä hyvin virtaava joki, taustalla ainakin 300 poron tokka laiduntamassa

Njávgoaivi oli mukava paikka, mutta meidän mielestä siinä ihan läheisyydessä ei ollut vesipistettä, ei toki kauempana kierrelty katsomassa. Pidettiin kodassa pitkähkö tauko, kengät pois ja pötkölle. Syötiin vähän jotain pientä myös. Täällä oli autiotupa ja kota ja tietenkin vessa sekä ekopiste.

Njávgoaivin telttailualue

Lepäilyä kamiinan lämmössä

Kenkien ja varpaiden lämmittelyä

Tauon jälkeen jatkettiin matkaa Ruktajávrelle, jossa meillä oli tarkoituksena pitää pitkä tauko lounaan merkeissä. Matka Ruktajávrelle kulki aika pitkästi avotunturissa ja oli helppokulkuista. Matka alkoi tuntumaan väsyneen vaeltajan jaloissa ja vähän tympäisi nähdä reitti monta kilometriä edempänä, mutta matka taittui kuitenkin helposti. Sää oli mukava ja oli mukava nähdä porotokkia laiduntamassa tunturissa. Vesipullot taas kannattaa täyttää heti, kun tulee vähänkin sopivan näköinen puro!

Ruktajávrella tehtiin lounas ja pidettiin pitkähkö tauko. Lounaan aikana alkoi satamaan ja päätettiin, että sateesta huolimatta kävellään loppuun asti, että saadaan teltta kuivana autoon. Sadeviitat niskaan ja matkaan siis. Tämä pätkä on sama, jota tultiin tullessakin. Vettä kannattaa taas ottaa joesta, joka on aika pian Ruktajávren jälkeen, koska seuraava virtaava joki on Luopmosjohkalla 10 km päässä.

Koko matkan satoi vettä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kastuttiin ihan alusvaatteita myöden, vaikka oli sadeviitat päällä. Jalat oli aika väsyneet perille päästyä, mutta kuinka ihanalta tuntuikaan saada rinkka pois selästä ja vaihtaa lämpöiset fleecepuvut päälle ja villasukat jalkoihin. Vaikka kummallakaan ei vaelluksen aikana tullut rakkoja jalkoihin, niin olihan se ihan mahtavaa ottaa vaelluskengät pois ja laittaa crocsit.

Rinkan selkään laitto on pakollista, mutta tyyli on vapaa :)

Noin tuli taivallettua Kuivin reitti! Vajaa 4 päivää, 3 yötä. Oli kyllä vaeltamisen arvoinen! Vikalle päivälle matkaa tuli 25km.

Väsyneet, mutta onnelliset vaeltajat

Perinteitä kunnioittaen, vaelluksen jälkeinen illallinen; Sinnulla rautua ja Janilla käritystä

Tässä summattuna tärkeimmät pointit koko vaelluksesta:

• Kaunis reitti ja melko helppokulkuinen
• Haasteellisin osuus Suohpásája – Fiellun putous
• Vesipelkoinen pärjää ylityksissä kyllä! Minä pelkään vettä todella paljon, mutta kaikista selvisin helposti. Fiellun putouksen vaijerikahlaamossa oli reitin syvin vesi ja joessa oli kovin virtaus. Kannattaa kuitenkin kaikissa ylityksissä olla varovainen, kun pohjakivet ovat tosi liukkaita
• Reitillä tosi paljon avotunturia eikä nousuja ja laskuja ole jatkuvasti
• Veden kanssa kannattaa olla tarkkana. Ota pari ylimääräistä vesipulloa juomapullon lisäksi mukaan, koska kuivan kelin aikana ei vettä ole varmastikaan yhtä hyvin saatavilla kuin meillä oli. Meilläkin välillä oli pula vedestä, olisi saanut olla enemmänä pulloja mukana. Meillä oli juomapullot 2 x 0,5 l, yksi ylimääräinen 0,5 l pullo ja 0,75 termospullo, jota käytettiin veden ”säilömiseen”.
• Kunnon jokia ei montaakaan reitillä ole, enemmänkin ovat puroja ja suo-ojia, joista ei varmaan kannata ainakaan ilman veden puhdistamista juoda
• Varaudu ottamaan teltta mukaan. Harvat autiotuvat on suositumpana aikana varmaan aika täynnä
• Joka autiotuvassa / kodassa oli viritelty naruja sinne sun tänne, että sai tavaroita kuivamaan
• Reitillä ei puhelin toimi, kun Ruktajávrella. Kuivin autiotuvalla voi saada jonkinlaisen kuuluvuuden liittymästä riippuen