Talviloman urheiluvapaapäivän ratoksi lähdimme Vattukuruun makkaran paistolle. Vattukuru on hieman Syötteen keskustasta Posiolle päin. Reitille on hyvä ja selkeä opastekyltti Syötekyläntieltä ja parkkipaikka löytyy lyhyehkön piston jälkeen.
 |
| Vattukurun luontopolun parkkipaikka löytyy helposti opasteiden avulla |
|
 |
| Pysäköintipaikalle tulee myös latu |
 |
| Reitti lähtee heti parkkipaikalta |
Reitti on reilu 2 km pitkä ja se on todella hyvin merkattu. Vaikka reitti on lyhyehkö, niin siinä on jonkin verran korkeuseroja. Reitti lähtee Vattukurun pysäköintipaikalta ja reitti alkaa heti mutkittelemaan vanhassa metsässä. Puut ovat täynnä naavaa ja tunnelma on oikein rauhallinen. Reitin varrella on luontopolun opasteita, mutta näin lumisena talvena ne olivat lumen alla eikä kylteistä näkynyt kuin otsikko.
Kiersimme reitin myötäpäivään eli lähdimme risteyksestä vasemmalle kipuamaan kallion huipuille.
 |
Polulla olevia opasteita
|
Päästyämme kallion huipulle, reitti alkoi laskemaan takaisin kuruun. Kurun pohjalta löytyikin oikein miellyttävä ja rauhallinen laavu. Täydellinen paikka oleskella vain ja kuunnella luontoa.
 |
| Kallion päältä reitti lähti laskemaan kuruun |
 |
| Kurun pohjalta löytyi mukavan rauhallinen paikka |
Kun olimme saaneet tulet nuotiopaikalle, niin iloksemme paikalle lennähti kuukkeli. Onneksi repun pohjalla oli Elovena-välipalakeksi, niin sitä sai vähän murustaa tälle retkeilijän onnen linnulle. Aluksi kuukkeli oli kovin arka, mutta hetken päästä se uskalsi tulla aika läheltäkin hakemaan keksin murusia.
 |
| Nuotion syttymistä odotellessa |
 |
| Sinnun lempilintu kuukkeli lennähti seuraksi kyselemään eväiden perään |
Kuukkelia oli hauska seurata, siinä kului tovi jos toinenkin. Kuukkeli kävi hakemassa keksin murusia ja se varastoi ne "kurkkuunsa" ja lennähti pois. Kävi ilmeisesti piilottamassa pahanpäivän varalle. Sitten taas takaisin ja sama homma.
 |
| Keksin murusia hakemassa |
Makkaroiden jälkeen pakkasimme kamppeet ja lähdimme takaisin autoa kohti. Lähdettyämme kuukkeli lennähti ihan nuotion viereen istuskelemaan ja aika tarkasti varmaan jokainen murena tuli kerättyä talteen.
 |
| Tarkastaja saapui tarkistamaan ettei vain mitään jäänyt |
Reitti jatkui aika jyrkällä nousulla takaisin kalliolle. Tässä on varmaan kesäaikaan portaat, mutta niitä ei juurikaan lumen vuoksi näkynyt. Reitti oli nousun jälkeen helpohkoa ja tasaisista metsäpolkua loppuun saakka.
 |
| Reitti jatkui kurusta |
 |
| Reitti nousee kurusta, ilmeisesti kesällä tässä on portaat |
 |
| Matkalla autolle näkyi jänisten kuorima haapa |
Reitti on merkattu lumikenkäreitiksi, mutta kyllä täällä kovasti pärjää ihan tavallisilla kengilläkin. Välillä tietenkin lumi pettää alta, mutta ei mitenkään pahasti. Reitillä ei ole talvikunnossapitoa ja se näyttikin siltä ettei sitä ole moottorikelkalla ajettu, vaan polku on kulkemalla poljettu. Tämä oli oikein kiva ja rauhalllinen retkikohde näin pelkästään makkaranpaistoa ja raitista ulkoilmaa ajatellen.
Kommentit
Lähetä kommentti