Talviretkeilyä läskipyörillä: Lauhanvuoren kansallispuistossa | 7.3.2020


Kevättä alkaa olemaan jo rinnassa ja retkeilyttää tosi paljon. Siitä kertoo myös se, että lähdetään hieman edemmäs katselemaan retkeilymahdollisuuksia. 

Ollaan käyty Lauhanvuoren kansallispuistossa pari vuotta sitten keväällä/kesällä ja nyt jostain tuli mieleen, että mennään sinne maastopyöräilemään. Maasto ja polut oli kesällä tosi tasaiset ja mukavat, joten siellä on pakko olla kiva pyöräillä myös talvella, eikö?

Lauhanvuoren luontoon.fi -sivut antavat ymmärtää, että puistossa ei suositella pyöräilyä. Toisaalla Lauhanvuoren sivuilla taas sanotaan, että puistossa voisi pyöräillä. Sivujen mukaan Kauhaneva-Pohjankangas-Lauhanvuori kansallispuistojen välillä on valtakunnallinen  polkupyöräreitti, joka olisi ainut sallittu pyöräilyreitti Lauhanvuoressa. Tämän epäselvän infon vuoksi, Sinnu soitteli varmuudeksi Metsähallitukseen ja tarkisti, että kuinka asia nyt sitten onkaan. Todella mukava ja asiakaspalveluhenkinen alueen hoitaja vahvisti, että puistossa voi pyöräillä reiteillä huoletta. 



Ajomatkaa Nurmosta Lauhanvuoreen tulee noin 1,5h. Pakattiin eväät ja kahvitarvikkeet päiväreppuihin ja lähdettiin aamusta matkaan. Päivä oli todella kaunis, aurinkoinen ja juuri sopiva pikkupakkanen (alle -5). Meillä oli suunnitelmissa kiertää merkityt reitit (Kivijatalta Terassikierrokselle ja eväät Kaivolammilla). Ajomatkalla huomattiin, että Kivijatalle ei ole mitään asiaa, tiekin oli ummessa eikä siellä ollut lumen aikana käynyt ketään. Jatkettin ajelua ja mentiin Spitaalijärven P-paikalle. Siellä tavattiin ystävällinen pariskunta, jotka kertoivat reittien olevan aika pitkälle lumen peitossa eikä kulkijoita ole lumen aikana oikein ollut. Tämä tieto muutti meidän eväspaikkasuunnitelmat, koska alunperin ajattelimme mennä Kaivolammille. 

Pyörät kulkevat mukavasti mukana telineessä

Spitaalijärven P-paikka


Lähdettiin pyöräilemään Lauhanvuoren huipulle tietä pitkin, suunnitelmissa kiertää metsäpolkujen kautta Spitaalijärvelle. Huipulle päästyämme tämäkin suunnitelma muuttui, koska retkeilyreitillä oli latu. Vuodessa ei ole kovin paljon aikaa hiihtämiselle, niin kunnioitamme hiihtäjiä eikä tarpeettomasti sotketa latuja. Tässä kohtaa meitä hieman harmitti, koska luontoon.fi -sivujen mukaan puistossa ei olisi latuja retkeilyreiteillä. Teimme taas uuden reittisuunnitelman ja jatkoimme Lauhanvuoren huipulta tietä pitkin eteenpäin, suunnitelmissä kääntyä karttaan merkitylle polulle - joka oli umpihankea ja seuraava vaihtoehto oli taas latu. 

Metsäiset tiet kulkevat kansallispuiston lävitse


Lauhanvuoren näkötornista on hienot maisemat - talvella torni on suljettu

Puistossa on tosi hyvät opasteet

Suunnitelman muutos, kun suunnitellulla reitillä oli latu

Pyöräilimme Muurahaiseen saakka tietä pitkin ja käännyimme sitten oikealle. Ajoimme jonkin aikaa pikitietä pitkin, kunnes käännyimme pienemmälle tielle kohti Spitaalijärveä. Metsätie oli ihan hyvää reittiä polkea, koska siinä oltiin ajettu kelkalla/mönkijällä. Kansallispuiston puomit tulivat vastaan hetken päästä ja ladut oli tässäkin meidän "tiellä". Jouduttiin polkemaan umpihangessa ja välillä taluttamaan pyöriä. Ei kuitenkaan haluttu enää kääntyä, kun näin pitkälle oltiin jo tultu.

Metsätietä oli hyvä polkea

..kunnes vastaan tuli ladut


Hetken kuluttua päästiin risteykseen, josta kesäaikana olisi päässyt Spitaalijärvelle, mutta talvisaikaan siitä ei oltu kuljettu. Risteyksessä käännyttiin oikealle ratsastusreitille, jossa oltiin ajettu mönkijällä. Tätä pohjaa pitkin oli hyvä polkea, vaikka luntakin oli. 

Löydetty reitti kohti Lauhanvuorta. Vieressä latu



Luonnon taidetta

Pian päästiin tielle, jota pitkin laskeuduttiin aiemmin Lauhanvuoren huipulta Muurahaiseen. Päästyämme taas Lauhanvuoren huipulle, eräs nainen informoi Jania, että kaikki ladut eivät ole virallisia. Osa on vain pistoja ja Lauhanvuoren päältäkin lähtevä latu muuttuu retkeilyreitiksi jonkun ajan päästä. Tässä kohtaa vähän harmitti, kun ei käyty latua paremmin alussa katsomassa...

Poljettiin joka tapauksessa tietä pitkin Spitaalijärvelle eväille, jossa olikin aika paljon muutakin porukkaa. Spitaalijärvelle on helppo tulla; parkkipaikalta sinne on ehkä 400 metriä matkaa. Telttailualueella on upea tulistelukatos pöytineen sekä erillisiä nuotiopaikkoja. Me valittiin eväspaikaksi yksi nuotiopaikoista ja annettiin lapsiperheiden olla katoksessa rauhassa. 


Spitaalijärven telttailualueen keittokatos ja puuvaja

Yksi alueella olevista erillisistä nuotiopaikoista, joka me vallattiin omaan käyttöön



Yhteenvetona retkestä voisi todeta, että ota sukset mukaan, jos lähdet Lauhanvuoreen lumisena aikana! Lähestulkoon kaikki merkityt polut ovat perinteisen tyylin laduilla ja puistossa on varmasti nähtävää ja mukava hiihdellä. Meillä sattui vain olemaan väärät kulkuvälineet mukana, kun ei tiedetty puiston laduista. 

Lauhanvuori on todella kaunis kansallispuisto, luontoon.fi -kartassa ei ole edes merkitty kaikkia metsäpolkuja. Tänne täytyy kyllä tulla kesällä uudemman kerran ihan teltan kanssa, että voi tutkia paikkoja pari päivää rauhassa.


Punaisella meidän kiertämä reitti. Matkaa tuli yhteenä noin 17 km

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 1/4 - 29.6.2019

Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 2/4 - 30.6.2019

Kesävaellus Kevon luonnonpuistossa: Kuivin reitti | Päivä 3/4 - 1.7.2019