Talviretkeilyä läskipyörillä: Syötteen kierros + Pytkynharju | 15.3.2020
Vuoden 2020 talviloma vietettiin Syötteen maisemissa. Ollaan Syötteellä oltu aiemmin viikonloppuja viettämässä, Syötteellä on myös ollut mukava pysähtyä ja jäädä yöksi tai kahdeksi kotimatkalla Lapista. Ollaan jokunen reitti täällä kierretty niin jalan kuin pyörilläkin, mutta nyt on ensimmäinen kerta täällä talvisaikaan.
Aamulla sääennustusta tarkistaessa totesimme "matkaan mars!", että ollaan iltapäivällä takaisin kämpällä. Päiväksi oli ennustettu harmaata, mutta poutaista keliä. Iltapäivällä ennusteen mukaan alkaisi satamaan lunta kunnolla tuulen kanssa. Tämä ennuste pitikin aika hyvin paikkaansa ja kylläpä oli mukava olla saunan raikkaana mökissä, kun ulkona alkoi pyryttämään.
Suunnitelmana oli kiertää Syötteen kierros talvireittinä. Tämä on kesäaikaan 19 km pituinen reitti maastopyörillä ja patikoiden 17 km, mutta näin talvisaikaan reitti oikaisee aika paljon ja on noin 10 km pituinen. Reitin jatkoksi käytiin vielä Pytkynharjun kahvilassa lounaalla, niin koko retken pituudeksi tuli vähän reilu 20 km. Tästä reitistä ei ole luontoon.fi -sivuilla kuvausta, koska reitti ei ole kansallispuistossa. Sivuilla on yleisesti kerrottu talvireiteistä, jotka ovat kansallispuiston puolella eli luontokeskukselta pohjoiseen. Meidän retkemme suuntautui eteläpuolelle, joka on Syötteen retkeilyalueella.
Lähdimme matkaan luontokeskukselta, johon polkaisimme majapaikastamme. Luontokeskuksella on hyvät opasteet jokapuolelle reitistöihin. Reitti lähtee heti puiston portin jälkeen vasemmalta ja erkanee Annintuvalle menevästä reitistä n. 50 metrin jälkeen. Tässä kohtaa on käsin tehty kyltti "Syötteen kierros n. 10 km". Reitti jatkuu metsikössä ja on helppokulkuista. Ihan Etelä-Pohjanmaan flikkaa nauratti, kun polulla oli muka hieman korkeuseroja ja pääsi lujaa.
Alun jälkeen reitillä ei juurikaan ollut opasteita. Mentiin fiiliksen ja sen mukaan, missä näkyy pyörän jälkiä. Luulimme olevamme aiemmin jo Pytkynharjun tienhaarassa, mutta hetken pyöräiltyämme totesimme, että käännytään takaisin. Reitti meni niin huonoksi ja vaikeaksi, että se ei voinut olla reitti Pytkynharjulle.
Alun mahtavien polkujen jälkeen, jotka oli tuulelta suojassa metsässä, pääsimme nauttimaan myös umpihankipyöräilystä. Aukeilla tuuli oli pyryttänyt reitit umpeen, joten piti summan mutikassa koittaa etsiä polkua. Sinnu poikkesi vahingossa reitiltä ja jalka upposi 120 cm syvään luonnon lumeen, että hups vaan! Jos ei olisi ottanut niin kipeää olla lumessa ja pyörän kanssa solmussa, Jani olisi voinut ottaa kuvankin todisteeksi, että Sinnu on kykenevä spagaatiin... Tässä kohtaa Jani ei kuitenkaan tätä uskaltanut tehdä, kun näki Sinnun ilmeen pöpelikössä.
Aukean pätkän jälkeen reitti taas tuli esiin ja oli oikeinkin hyvin poljettavissa. Vastaan tuli risteys, josta toinen suunta vei Pytkynharjulle ja toinen jatkoi Syötteen kierrosta. Keli ja olo oli ihan OK, niin päätettiin lähteä munkinkuvat silmissä kohti Pytkynharjun kahvilaa, josta saa itseleivottua ja tuoretta munkkia.
Reitti Pytkynharjulle oli aluksi ihan OK ja se noudatti Syötteen kierroksen -kesäreittiä. Matkalla oli aika paljon nousua (harjulle) ja niissä moottorikelkkakin oli sutinut reitin aikamoiseksi pöperöksi. Taluttamalla päästiin kuitenkin hyvin ylös. Harjulta laskeuduttua alemmas päätettiinkin, että mennään jotain muuta kautta takaisin, koska takaisinpäin laskut lumipöperössä olisi voinut olla aika tympeitä. Ja lomalla pitää olla hauskaa.
Pytkyn kahvila eli Pytky Cafe oli aivan ihana paikka! Munkit jäi kuitenkin tällä retkellä syömättä, koska kattila oli täynnä herkullista itsetehtyä kermaista lohikeittoa. Ateriaan kuului myös juomat sekä saaristolaisleipä, jälkkäriksi pannaria kahvilla. Nam!
Syötyämme lähdettiin pyöräilemään tietä pitkin Riihikummulle. Näin vältettiin Pytkynharjun pöperöiset nousut ja laskut. Menimme takaisin reitille Riihikummussa ja siitä pyöräiltiin Syötteen keskustaan ja takaisin mökille. Retkellä kului aikaa noin 5 tuntia ruokatauon kanssa ja matkaa kertyi yhteensä vähän reilu 20 km.
Oli oikein mukava päivä ja reitti! Pientä vastusta matkan taittamiseen toi reitille pyryttänyt lumi aukeilla paikoilla, mutta nyt sekin vain naurattaa, kun tätä kirjoitellaan. Ehkä sellaisen ajatuksen vielä voisimme jakaa kanssanne, että reitillä ei ole juuri ollenkaan opasteita. Kesäreittien opasteet tietenkin ovat, mutta nekin on paikkapaikoin lumen alla, jos lunta on paljon (niinkuin 2020 talvella). Hukkaan kuitenkaan ei voi mennä, koska reitit vie aina varmasti jonnekin.
Aamulla sääennustusta tarkistaessa totesimme "matkaan mars!", että ollaan iltapäivällä takaisin kämpällä. Päiväksi oli ennustettu harmaata, mutta poutaista keliä. Iltapäivällä ennusteen mukaan alkaisi satamaan lunta kunnolla tuulen kanssa. Tämä ennuste pitikin aika hyvin paikkaansa ja kylläpä oli mukava olla saunan raikkaana mökissä, kun ulkona alkoi pyryttämään.
Suunnitelmana oli kiertää Syötteen kierros talvireittinä. Tämä on kesäaikaan 19 km pituinen reitti maastopyörillä ja patikoiden 17 km, mutta näin talvisaikaan reitti oikaisee aika paljon ja on noin 10 km pituinen. Reitin jatkoksi käytiin vielä Pytkynharjun kahvilassa lounaalla, niin koko retken pituudeksi tuli vähän reilu 20 km. Tästä reitistä ei ole luontoon.fi -sivuilla kuvausta, koska reitti ei ole kansallispuistossa. Sivuilla on yleisesti kerrottu talvireiteistä, jotka ovat kansallispuiston puolella eli luontokeskukselta pohjoiseen. Meidän retkemme suuntautui eteläpuolelle, joka on Syötteen retkeilyalueella.
 |
| Reittisuunnitelma - lähtö luontokeskukselta - kiertää Iso-Syöte ja käydä Pytkynharjulla kahvilla |
Lähdimme matkaan luontokeskukselta, johon polkaisimme majapaikastamme. Luontokeskuksella on hyvät opasteet jokapuolelle reitistöihin. Reitti lähtee heti puiston portin jälkeen vasemmalta ja erkanee Annintuvalle menevästä reitistä n. 50 metrin jälkeen. Tässä kohtaa on käsin tehty kyltti "Syötteen kierros n. 10 km". Reitti jatkuu metsikössä ja on helppokulkuista. Ihan Etelä-Pohjanmaan flikkaa nauratti, kun polulla oli muka hieman korkeuseroja ja pääsi lujaa.
 |
| Luontokeskuksella on Syötteen kansallispuiston portti, joka takaa lähtee reitit |
 |
| Reitit olivat pääsäääntöisesti hyvää ajettua polkua |
 |
| Puissa on runsaasti naavaa - se kertoo ilman olevan todella puhdasta! |
Alun jälkeen reitillä ei juurikaan ollut opasteita. Mentiin fiiliksen ja sen mukaan, missä näkyy pyörän jälkiä. Luulimme olevamme aiemmin jo Pytkynharjun tienhaarassa, mutta hetken pyöräiltyämme totesimme, että käännytään takaisin. Reitti meni niin huonoksi ja vaikeaksi, että se ei voinut olla reitti Pytkynharjulle.
 |
| Tienhaarassa, jossa kävimme harhailemassa. Tulimme takaisin ja jatkoimme suoraan eteenpäin |
Alun mahtavien polkujen jälkeen, jotka oli tuulelta suojassa metsässä, pääsimme nauttimaan myös umpihankipyöräilystä. Aukeilla tuuli oli pyryttänyt reitit umpeen, joten piti summan mutikassa koittaa etsiä polkua. Sinnu poikkesi vahingossa reitiltä ja jalka upposi 120 cm syvään luonnon lumeen, että hups vaan! Jos ei olisi ottanut niin kipeää olla lumessa ja pyörän kanssa solmussa, Jani olisi voinut ottaa kuvankin todisteeksi, että Sinnu on kykenevä spagaatiin... Tässä kohtaa Jani ei kuitenkaan tätä uskaltanut tehdä, kun näki Sinnun ilmeen pöpelikössä.
 |
| Suunnistamista umpihangessa. Reitti kantoi, jos tiesi missä se menee |
Aukean pätkän jälkeen reitti taas tuli esiin ja oli oikeinkin hyvin poljettavissa. Vastaan tuli risteys, josta toinen suunta vei Pytkynharjulle ja toinen jatkoi Syötteen kierrosta. Keli ja olo oli ihan OK, niin päätettiin lähteä munkinkuvat silmissä kohti Pytkynharjun kahvilaa, josta saa itseleivottua ja tuoretta munkkia.
 | ||||
| Me tulimme tähän kohtaan kuvasta vasemmalta (kuva yllä). Pyörien takana reitti menee Syötteelle takaisin, me lähdettiin suoraan kohti Pytkynharjua |
Reitti Pytkynharjulle oli aluksi ihan OK ja se noudatti Syötteen kierroksen -kesäreittiä. Matkalla oli aika paljon nousua (harjulle) ja niissä moottorikelkkakin oli sutinut reitin aikamoiseksi pöperöksi. Taluttamalla päästiin kuitenkin hyvin ylös. Harjulta laskeuduttua alemmas päätettiinkin, että mennään jotain muuta kautta takaisin, koska takaisinpäin laskut lumipöperössä olisi voinut olla aika tympeitä. Ja lomalla pitää olla hauskaa.
 |
| Sinnu nautti ihanista alamäistä nousujen jälkeen |
Pytkyn kahvila eli Pytky Cafe oli aivan ihana paikka! Munkit jäi kuitenkin tällä retkellä syömättä, koska kattila oli täynnä herkullista itsetehtyä kermaista lohikeittoa. Ateriaan kuului myös juomat sekä saaristolaisleipä, jälkkäriksi pannaria kahvilla. Nam!
 |
| Pytkyn kahvila |
 |
| Lounaaksi oli tarjolla todella maittavaa kermaista lohikeittoa |
 |
| Tunnelmallista |
Syötyämme lähdettiin pyöräilemään tietä pitkin Riihikummulle. Näin vältettiin Pytkynharjun pöperöiset nousut ja laskut. Menimme takaisin reitille Riihikummussa ja siitä pyöräiltiin Syötteen keskustaan ja takaisin mökille. Retkellä kului aikaa noin 5 tuntia ruokatauon kanssa ja matkaa kertyi yhteensä vähän reilu 20 km.
Oli oikein mukava päivä ja reitti! Pientä vastusta matkan taittamiseen toi reitille pyryttänyt lumi aukeilla paikoilla, mutta nyt sekin vain naurattaa, kun tätä kirjoitellaan. Ehkä sellaisen ajatuksen vielä voisimme jakaa kanssanne, että reitillä ei ole juuri ollenkaan opasteita. Kesäreittien opasteet tietenkin ovat, mutta nekin on paikkapaikoin lumen alla, jos lunta on paljon (niinkuin 2020 talvella). Hukkaan kuitenkaan ei voi mennä, koska reitit vie aina varmasti jonnekin.
Kommentit
Lähetä kommentti